Nyckelharpa

Teksit ja kuvat: Juhani Niinikoski

Pelimanni ja tuunaaja: Juhani Kaivosoja

nyckelharpa

Paritalonaapurini ja kaimani Juhani Kaivosoja on intohimoinen ja aktiivinen kansanmusiikin harrastaja ja soittaja. Liekö pohjalaisella syntyperällä mitään tekemistä tämän asian kanssa? IT-alan päivätöiden vastapainoksi tämä diplomi-insinööri on soitellut viulua Spelarit-yhtyeessä vuosikausia ja esiintymisiä on ollut alan tapahtumissa ulkomaita myöten. Etenkin Ruotsissa kansanmusiikissa melko paljon käytetty nyckelharpa eli avainviulu on herättänyt kiinnostusta. Jopa niin paljon, että Juhani tilasi naapurimaastamme Ivar Johanssonin valmistaman ”Johanssonharpan”.

Avainviulu eli nyckelharpa

Nimen suomennos antaa ehkä jonkinlaisen mielikuvan siitä, että kysymyksessä on jousisoitin eli viulun sukulainen. Mutta instrumentti on paljon muutakin ja alkuperäinen nimi täydentääkin sen luonnetta harpun tai jopa meille tutumman kanteleen suuntaan.

 

oteura

 

Nyckelharpa tunnettiin kuningaskunnassa jo 1300-luvulla, mutta sen soittaminen hiipui lähes unohduksiin vuosisatojen kuluessa. Uusi tuleminen tapahtui viitisen kymmentä vuotta sitten Ruotsin kansanmuusikkopiireissä. Nykyään aktiivisia soittajia siellä lienee kymmenisen tuhatta, Suomessa muutamia kymmeniä. Nyckelharpan valmistajiakin on useita ja soittimia rakennetaan neljää eri tyyppiä.

Avainviulussa on neljä melodia- ja 12 resonanssikieltä ja sitä soitetaan jousella eli strokalla. Viulusta poiketen vasemmalla kädellä painellaan puisia avaimia, joita on 37 kappaletta. Avainten tangentit puolestaan painavat melodiakieliä ja näin saadaan äänet eli sävelet.

Soittimen tuunausta

Nyckelharpan kaula on sekä paksu että leveä. Soitinvalmistaja on jo tehnyt kaulan alapintaan uran peukaloa varten, jotta soittajan sormet ylettyisivät painamaan avaimia. Juhani Kaivosoja syvensi tätä uraa vielä useita millejä Dremel 8200 ja pallojyrsinterällä omalle sormitukselleen sopivammaksi.

viritystapit

 

Aurinkolatausta kännyyn

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Suomen kesän säistä on jokaisella kansalaisella oma mielipiteensä ja muistikuvansa. Turistit mukaan laskien kokemuksia on siis miljoonia vuosittain. Kuten tunnettua muistelot vaihtelevat ja poikkeavat toisistaan. Minä koin tämän vuoden kesän aurinkoisena, jopa helteisenä, vaikka lehdissä kirjoitettiinkin kesäkuun sade-ennätyksistä.

Aurinkoenergian hyödyntäminen on kovassa hypessä. Helsingin keskustan vanhojen asuintalojen katoille asennetaan aurinkopaneeleita toisensa perään. Kivikossa on osakepohjainen voimalaitos, joka kehittää uusiutuvaa käyttöenergiaa Valtion verkkoon mollikan voimalla.

osat

Ystäväni Tuomo Einiö suunnitteli kymmenisen vuotta sitten pieniin aurinkopaneeleihin perustuvan kannettavan kännykkälaturin Kanarian patikointilomansa varusteeksi ja kertoi sen hoitaneen tehtävänsä siellä hyvin. Tehdäänpä siis pation ulkoverstaalla samanlainen ja tutkitaan miten laite pelittää Suomen olosuhteissa.

sahaus

 

 

Osien tarve yhteen laturiin on vähäinen: neljä kpl 4,5 V 100 mA aurinkokennoa, diodi, naaraspuolinen ”tupakansytytinliitin”, pätkä kaksinapaista johtoa ja pohjaksi pala pleksiä.

 

poraus

 

 

Aurinkoisessa ulkoverstaassa työskennellen sahataan Dremel Moto Saw:lla pleksin pala sopivan kokoiseksi asennuspohjaksi kennojen mittojen mukaan.

 

 

 

juotettu

 

Kennojen johdot pujotetaan pleksin läpi ja sitä varten porataan reiät Dremel 320 Workstationiin kiinnitetyllä Dremel Multilla.

 

 

 

kytketty

 

 

Kaksi vierekkäistä kennoa juotetaan pleksin takapinnalla keskenään sarjaan: ylärivi sarjassa keskenään, samoin alarivi. Itse kennoelementit puolestaan kiinnitetään pleksialustaan kuumaliimalla. Huom! pleksin vasemmassa reunassa on kolme reikää, jotka toimivat vedonpoistajina kennoston ja naaraspistokkeen välijohdolle.

 

testaus

Ylä- ja alarivit kytketään toisiinsa rinnan eli vasemman laidan miinukset eli mustat johdot juotetaan yhteen samoin kuin oikealla olevat plus eli punaiset piuhat. Punaiseen linjaan tinataan vielä diodi. Diodin tehtävänä on estää ladatun virran kulkeminen takaisin laturiin pois kännykästä, jos pieni pilvi pysäyttää latauksen.

 

Pleksin vasemman reunan vedonpoistoreikiin pujotettuun johtimeen yhdistetään värien mukaan punainen ja musta johto ja sen välityksellä kennojen kehittämä virta päätyy naaraspistokkeeseen. Siihen sitten painetaan auton virtaliittimeen tarkoitettu latausyksikkö. Sen USB-väylään voi yhdistää kaksi laitetta latautumaan yhtä aikaisesti.

valmis

 

 

Ensikokeilussa vanha iPhone 4 latautui hyvin heinäkuun helteessä 9 V:n jännitteellä ja 200 mA:n virralla.

 

 

 

 

Laturi vaan kiinni repun pintaan parilla hakaneulalla, puhelin USB-väylään ja latautumaan repun taskuun, kuorma selkään ja matkaan.

Laturin voi tietenkin sijoittaa moneen muuhunkin sopivaan paikkaan, esim. veneeseen jne., jossa ei voi muilla keinoin saada lisättyä laitteisiin poweria.

Toimii!

Kolikosta sormus

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Sormuksen toteutus: Hannu Hämäläinen

karbiitti

Lipaston laatikonpohjalle oli kertynyt kolikoita ulkomaanmatkojen jälkeen, sillä ainoastaan setelirahat sai yleensä vaihdettua takaisin omaan valuuttaan. Viime vuosituhannen lopulla monet Euroopan valtiot itsenäistyivät ja useat maat hyväksyttiin yhteisvaluutta euron jäseniksi. Siis erimaalaisia kolikoita, joilla ei ollut enää ostovoimaa, oli runsaasti saatavilla.

 

aihioita

Kierrätysteeman mukaisesti näille ”turhille” metallikiekoille löytyi uudenlaista käyttöä, kun selaili internetin ihmeellistä maailmaa: taotaan lanteista sormuksia. Siinä taas sinänsä ei ollut mitään uutta, mutta kun tehdään kolikoista sormuksia, joiden reunassa kiertävä teksti tai kuvio säilyy korun koristeena, ollaankin uuden asian äärellä.

 

Höpinät pois ja tekemään

 

Työ aloitetaan poraamalla lanttiin reikä keskelle. Parhaiten se onnistuu metallisorvissa pienellä keskiöporalla aloittamalla. Reikää suurennetaan 1 – 2 milliä kerrallaan aina n. 12- 14 mm:n. Joissain lanteissa alkureikä on jo luonnostaan valmiina.

 

alkuporaus

 

Liian isolla poran suurentamisen porrastuksella kolikko helposti pyörähtää sorvin istukassa tai ruuvipenkissä ja rahan reuna rikkoutuu. Tai lantti tarttuu terään/poraan ja vääntyy rullalle ja homma täytyy aloittaa alusta. Eri maiden rahojen metalliseokset eroavat myös toisistaan ja niiden työstäminen käyttäytyy eri tavoin.

 

karbiitti

 

 

Porauksen jäysteet poistetaan Dremelillä ja volframikarbiditerällä ennen seuraavaa työvaihetta.

 

 

pakotus

 

 

Sitten sormuksen aihio pujotetaan metalliseen kartioon ja pakotetaan naputellen ns. massavasaralla.

 

 

hehkutus

 

 

Kun aihio ei enää suostu venymään, uusitaan hehkutus ja pakotus. Tämän työvaiheen voi joutua toistamaan pari kolme kertaa. Loppuvaiheessa kolikko/sormusaihio käännetään kartiossa toisin päin eli paksumpi puoli ylöspäin ja koputellaan pyöreämmäksi.

 

 

kiillotus

 

Loppukiillotus tehdään Dremeliin kiinnitetyllä huopalaikalla ja metallinkiillotustahnalla.

 

 

 

s

 

 

Valmis!

 

 

 

#DremelSuomi #Kädentaidotblogi #Kädentaidot #DremelMicro

Ääntä iPhoneen – ilman sähköä

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Kauan, kauan sitten oli tapana sanoa: ”kaikkea se saksalainen keksii”, kun jokin uusi innovaatio putkahti markkinoille. Silloin tosin suomenkielessä innovaatio-sanaa ei käytetty ja nyt puolestaan kysymyksessä ei ole saksalainen aikaansaannos.

Kun musiikkia kuuntelee puhelimen välittämänä, varsinkin ilman nappikuulokkeita, ei voi puhua kummoisestakaan elämyksestä. Asiaan voi saada pientä parannusta, kun askartelee yksinkertaisen apulaitteen tähän tarkoitukseen.

Googlen ihmeellinen maailma löytää useita osumia – artikkeleita ja YouTube-klippejä – hakusanalla ”wooden iPhone amplifier”. Niistä saa vinkkejä, miten voi rakentaa puusta, metalliputkista jopa paperista ilman virtalähdettä toimivan äänenvahvistimen iPhoneen. Kyseessä ei ole oikeastaan vahvistin, vaan kaikukoppa, jolla saadaan lisää potkua tai parempaa kuuluvuutta musiikin toistoon.

Rakentaminen

1

Kolme samankokoista mäntylautaa (200 x 95 x 10 mm) muodostavat päällekkäin liimattuina rakennelman rungon.

 

Lautojen paksuus määräytyy puhelimen paksuuden mukaan. Muutkin mitat riippuvat luurin koosta. Puulajini valinta puolestaan perustui askarteluhyllyni sortimenttiin.

 

23

 

 

 

 

 

 

 

Kahteen päällimmäiseksi tulevaan lautaan tehdään Ø 70 mm reikä samaan kohtaan, mielellään Dremel-Moto Sawlla tai reikäsahalla, kuten kuvassa.

 

4

Keskimmäiseen lautaan jyrsitään n. 8 mm:n syvyinen äänikanava puhelintilasta reikäosastoon Dremel 4200 EZ nokkaan kiinnitetyillä jyrsinterillä 650, 652 ja 115. Monikäyttöinen leikkausohjain (565) toimii jyrsintukena työntöjyrsinlisälaitteen (335) sijasta. Dremelin kierrosluku käännetään maksimiinsa ja jyrsitään n. 2 mm ”lastukerroksia”, kunnes haluttu syvyys on saavutettu.

 

 

67

Takakansi liimataan tavallisella dispersioliimalla keskiosaan. Dremel Microon kiinnitetyllä hiekkapaperisylinterillä siistitään jyrsittyä äänikanavaa.

 

 

 

Puhelimen alareunassa on kaksi ääniaukkoa, joista tulee olla esteetön väylä ”kajarille”. Varmista omasta kapulastasi ovatko ne molemmat äänen ulostuloja (out) vai onko toinen mikrofonin aukko (in).

 

89

 

Dremel 4200 EZ kiinnitetään jyrsinpöytä-lisälaitteeseen (231) ja terällä 615 pyöristetään r3-säteellä kaikki särmät.

 

 

 

 

 

 

11

 

Tein kaiutin kohtaan liitostapeilla asennettavan lisäkorotuspalan ja makuasioiden mukaan äänenvahvistajaa voi käyttää joko ilman tai sen kanssa.

 

 

13

Pintoihin levitetään kangasrätillä pellavaista mehiläisvahaa ja kiillotetaan lopuksi Dremel Microon liitetyllä huopalaikalla.

 

 

14

 

Uskomatonta mutta totta, älykapulan ulostuleva ääni voimistuu selkeästi, mutta hifistit älkööt innostuko!

 

 

 

 

#DremelSuomi #Kädentaidot #Kädentaidotblogi #DremelMicro

Kukkaruukuista tehty majakka

Teksti ja kuvat: Tuija DIY

1

 

Tarvikkeet: Dremel Fortiflex ja alumiinioksidihiomakivi, 3 kpl erikokoisia savisia kukkaruukkuja,   aurinkokennovalaisin, spraymaalia ja tietysti maalarinteippiä.

 

2

 

 

Aurinkokennolampusta otin ensin ylimääräisen jalan pois.

 

 

 

3

 

Aluksi suurensin pienimmän kukkaruukun reiän Dremel Fortiflexillä sellaiseksi,että aurinkokennolampun varsi mahtuu siitä sisään.Tässä isossa Dremelin koneessa on ainakin tarpeeksi tehoa.Toki voit käyttää muitakin Dremelin pienoisporakoneita.

 

4

 

Laitoin kukkaruukut päällekkäin ja suunnittelin ikkunat ja oven ja värityksen. Rajasin maalarinteipillä maalattavat pinnat. Vinkki: kannattaa maalata ensin vaaleammalla värillä.

 

5

 

Suorastaan rakastan auton vannespraymaaleja. Nyt kun on kesä, niin niillä, joilla on mahdollisuus, niin voi työskennellä myös ulkona. Käytin vanhaa kantoa maalausalustana, muutoin vanha pahvilaatikon pohja on hyvä alusta myös.

 

6

 

Kiva koriste ja käyttöesine puutarhaan, mökille tai parvekkeelle on valmis.

 

 

 

 

 

7

 

Meillä se löysi paikkansa kivikkokukkapenkistä, ovet ja ikkunat olen rajannut mustalla spriitussilla.

 

 

 

 

 

#Kädentaidotblogi #DremelSuomi #DremelFortiflex

Yrttitarha

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

ruuvaus1

 

Enää ei tarvitse muistella vanhaa iskelmää: ”Haudoit vain harhaa, en sulle luvannut mä yrttitarhaa.” Näinhän se meni, vai menikö?

Jokakeväinen haave ja lupaus toteutui vihdoin, kun otin itseäni niskasta ja värkkäsin kasvatuslaatikon perusyrttejä varten.

 

 

Rakentamaan

Lähdin projektiin kierrätysteema jälleen mielessä. Viidakkoposti kertoi, että Oulunkylän K-Raudasta saisi käydä hakemassa maksutta kuormalavoja. Niiden lautamateriaali sopisi hyvin tähän tarkoitukseen. Kävin vielä varmistamassa asian myymälästä ja ystävällinen kauppias antoi luvan lastata lavoja vapaasti ja rajoituksetta.

lautaa

 

Suurin urakka oli purkaa naulapyssyllä lavoiksi ammuttu materiaali lautatavaraksi, jota kertyikin mukava valikoima: sivulautoja, jalkaosamateriaalia ja reunuslistaa.

 

osia1

Kasvatuslooran pohjan mitoiksi muodostui hatusta nykäisten 100 x 50 cm ja istutusalan korkeutta kolme lautakertaa. Ulkoverstaan perustyökaluina toimivat timpurin käsisaha, -kynä, rullamitta ja akkuruuvari Bosch GSR 10,8-2Ah.

 

Kaikki osien kiinnitykset ovat ruuveilla, siis kasvatuslaitoksessa ei ole naulan naulaa. Ruuveina käytin kalupakin pohjalle kertyneitä ”sekaruuveja” eli kaikenlaisilla erilaisilla kannoilla olevia, erimittaisia ja -paksuisia, mutta aina kuhunkin kohteeseensa sopivia puuruuveja.

salaojitus

Harvalaudoitetun pohjan päälle sijoitin 50 mm paksuisen FinnFoam eristelevyn, johon porasin runsaasti reikiä, jotta sadevesi pääsee poistumaan. Eristeen päälle sijoitin kerroksen sanomalehtiä ja sen päälle karkeaa soraa salaojaksi. Ja sen päälle taas kerros vanhaa sanomaa ja sitten multaa.

multaa

 

Kekkilän puutarhamultaa taputellaan tiiviisti laatikkoon puolitoista säkkiä eli n. 60 litraa.

 

 

viljely1

 

Ensimmäinen satsi taimia hankittiin Bauhausin tarjouslehdykän houkuttamana: persiljaa, ruohosipulia, tilliä, rukolaa ja timjamia. Tilaa oli vielä lisäistutuksille ja kasveja haettiinkin seuraavaksi Plantagenista.

 

 

ylajyrsin

 

Asensin kasvimaalle yläreunalistoituksen ja jyrsin sen ulkolaitaan pienen pyöristyksen. Pääsin tässä työvaiheessa testaamaan Dremel 4200:n kiinnitettyä, 3D-tulostimella DIY-tehtyä, yläjyrsintelinettä ja jyrsinterää 615.

 

 

Myöhemmissä jutuissani kokeilen muitakin netin uumenista löytyvien ohjeiden pohjalta tulostamiani Dremelille suunniteltuja lisävarusteita. Katsotaan onko niillä käyttöä vai ei?

 

valmis

 

Jos intoa riittää, saatan vielä maalata kasvatuskehikon ulkopinnan valkoiseksi – aika näyttää toteutuuko…

 

 

 

#DremelSuomi #Kädentaidotblogi #Dremel4200

Alvarille armoa

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

korjattu

 

Tutustuin arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemiin, mutta paremmin myyntiyhtiö Artekin nimellä tunnettuihin remmituoleihin, kun kiinnostuin niiden uudelleenverhoilusta. Ostin korjauksen tarpeessa olevia erityyppisiä Artekeja lähinnä nettihuutokaupoista, purin tuolit osiinsa, liimasin kokoon ja vaihdoin tuoliremmit uusiin sekä kiristin ne oikeaan tiukkuuteensa.

 

Erään kimppaostoksen mukana tuli kaupantekijäisinä aivan romukuntoinen Artek 611-tuoli, jota oli monin tavoin pahoinpidelty. Päätin kunnostaa sen omaksi ruokapöydän tuolikseni päivittäiseen käyttöön. Purin sen aivan ”palikoiksi”, poistin vanhat liimat liitoskohdista ja tein pari uutta osaa. Suurin pyhäinhäväistykseni jo häväistylle tuolille oli etujalkojen ja istuinosan liitosten muuttaminen puutappiliitoksiksi.

Alvar Aalto ja Otto Korhonen ehkä antavat armon käydä, sillä vaihdoin kuitenkin edellisen korjaajan asentamat kulmaraudat ja ruuvit sentään puisiin osiin alkuperäisyyttä soveltaen. Tämän tein viitisen vuotta sitten.

löysä

 

Käytön myötä tämä korjaamani istuin alkoi hieman notkua etujalkojensa liitosten paikkeilta eli liimaus oli kuivunut ja pettänyt.

 

 

 

 

Korjaamaan

Remmiverhoilu oli vielä ehjä ja siisti, joten päätin uusia aiemmin tekemäni korjaustoimet, jottei tuoliani hyödynnettäisi seuraavaksi saunan lämmittämisessä. Siis liimata etujalat ja istuin uudelleen toisiinsa.

niitit pois

 

Ensin poistin remmien hakasniitit. Purasimella nostin hakaset irti ja nykäisin ne perinteisillä hohtimilla roskiin sekä kopautin etujalat puunuijalla irti istuinosasta.

 

 

 

liiman poistoa1

 

Vanhojen liimojen poistaminen kaikista liitospinnoista on tehtävä ennen kuin uutta voi ja kannattaa levittää tilalle.

 

 

 

 

uudet tapit

 

Dremel Micro ja jyrsintappiterä sekä Dremel 3000 hiekkapaperirummulla hoitivat hienosti vanhat liisterit pois. Porasin myös entiset liitostapit rei’istään. Paineilmalla suihkaisin vielä irtopölyt putsatuista pinnoista ”huitsin nevadaan”.

 

 

kiilan sahaus

Liimasin uudet Ø11 mm puutapit paikoilleen ja jätin kuivumaan viikoksi ennen jalkaosan liittämistä istuimeen. Ylimääräinen liima poistetaan heti pyyhkäisemällä märällä sienellä. Tapit halkaistaan japaninsahalla kiilojen asentamista varten.

 

kiilat

 

 

Mitataan reiän syvyys, johon tappi vastaa ja työnnetään sopivat koivupuiset kiilat hahloon. Kaikkiin pintoihin sivellään runsaasti dispersioliimaa.

 

 

puristukseen

Liitoskohta pannaan tiukkaan puristukseen n. puoleksi tunniksi. Ylipursunut liima poistetaan taas välittömästi märällä sienellä.

 

 

kiristys

 

Vapun jälkeen alkanut kesä mahdollisti ulkoverstaan avaamisen. Kiristystyökalulla (oikeassa kädessä) tiukattiin remmit ja sähkönitojalla ja parilla niitillä ammuttiin kiinni etulautaan väliaikaisesti odottamaan varsinaista asennusta.

 

 

niittaus

 

Se tehtiin paineilmanitojalla paukauttamalla viisi 11 x 15 mm hakasta remmiä kohden istuimen alapuolen poikittaistukeen.

 

 

 

remmit niitattu

 

Valmis niittirivi.

 

 

 

 

Alvar Aallon v. 1929 suunnittelema Artek 611 sai elvytystä ja pystyy taas toimimaan muutaman vuoden päivittäiskäytössä, johon se on tarkoitettukin – Alvari siis armahdettiin.

 

Urbaanilegendaa A. Aallosta

 

Kerrotaan, että Alvar Aalto piirsi jotkin, nyttemmin klassikoiksi muodostuneet, huonekalujensa skitsit jopa ruokalistan tai ravintolalaskun kääntöpuolelle ja vei nämä muistiinpanonsa turkulaiselle puuseppämestari ja huonekalutehtailija Otto Korhoselle. Hänen verstaallaan tehtiin sitten proto, josta muotoutui eri vaiheitten jälkeen tuoli tai jokin muu kaluste Aallon suunnittelemaan rakennukseen. Monet näistä ovat edelleen haluttuja ja suosittuja sisustustarpeita tavallisissa kodeissa, mutta myös laajassa käytössä julkisten tilojen – sairaaloiden, kirkkojen, virastojen, päiväkotien, opettajanhuoneiden jne. kalusteina.

#DremelSuomi #KädentaidotSuomi #Kädentaidotblogi #DremelMicro #Dremel3000

Käsintehty unelmien hopearanneketju

Teksti ja kuvat: Tuija DIY

Dremel-työkaluista tarvitset Multi-vise ruuvipenkkiä ja Versaflame 2200-4 tohoa. Muut työkalut ja tarvikkeet: hopealankaa ja -lukko, korusaha tai kultasepän saha sekä sahanterä siihen, mehiläisvahaa tai mehiläisvahakynttilä, 2 kpl korupihtejä tai hammastamattomat lattapihdit.

1

 

Sahaa alumiinisesta neulepuikosta terävä kärki pois ja tee siihen lovi. Sitten voit kieputtaa hopealangan spiraalille ruuvipenkin avulla. Hopealanka tulee ruuvipenkin välistä.

 

 

 

2

 

Sen jälkeen sahataan hopeaspriraali renkaiksi ruuvipenkissä. Välillä voidellaan mehiläisvahalla sahan terää, jotta se uppoutuisi metalliin paremmin. Tämä on siitä erikoinen ruuvipenkki, että sen leuat aukeavat napista painamalla. Se on myös erinomainen näihin korutöihin, sillä sen leuat ovat kovaa muovia eivätkä naarmuta jalometallia.

 

 

 

3

 

Kun on saatu noin 2–3 metriä hopealankaa sahattua renkaiksi, ryhdytään kahden pihdin avulla yhdistämään renkaita ketjuksi. Kaksi juottamatonta rengasta on yhtä vahva kuin yksi juotettu rengas.

 

 

 

5

 

Aloitusrenkaan pääksi voi laittaa vaikka pussinsulkijan. Sahaaminen on työlästä, niin voi vuorotella saahaamisen ja ketjun punomisen välillä. Rannekoru alkaa pikkuhiljaa valmistua.

 

 

 

4

Välillä juotan Versaflamella lukon vastakappaleeksi yhden renkaan. Oikeastaan niitä kannattaa samalla vaivalla juottaa useampi kerralla varastoon.

 

 

7

 

Lopuksi kiinnitän lukon. Valitsin kauniin sydänlukon, joka naisen unelman. Ylioppilaslahja, rippilahja tai morsiamen huomenkoru on valmis.

 

 

 

 

#Kädentaidotblogi #DremelSuomi #Dremel #VersaFlame #TuijaDIY

Palapeli pikkuisille

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

angry2

 

”Noin”, totesi tyttärenpoika Severi 2 v., kun palapelin viimeinen osa loksahti paikoilleen. Tovin tutkittuaan aikaansaannostaan, sekoitti poika pelin palat ja alkoi koota sitä uudestaan. Sitten kuului taas: ”noin!”

 

 

 

Tekemään

Palapeli sahataan Dremel Moto-Sawlla, mutta tätä työvaihetta ennen on tehtävä ns. valmistelevia toimenpiteitä.

sahatut1

Palapelin pohjamateriaaliksi tarvitaan 3 mm koivuvaneria tai MDF-levyä. Nyt tehdään ihan pieniä pelejä, joiden koko on 100 x 100 mm, joten materiaalin menekki on varsin vähäistä.

 

osat

 

Etsitään sopivia kuvia ajatellen kohderyhmää eli tässä tapauksessa aivan pieniä lapsia. Löysin Rovion hahmojen kuvat poistomyynnissä olleesta Angry-birds kirjasta, joten aihepiiri oli lapsille ennestään tuttu.

 

 

liimaus1

Kuvat leikataan karkeasti hieman vanerilappuja suuremmiksi. Vanereihin piirretään sahauslinjat neljä- ja yhdeksänosaisia palapelejä varten. Kuvat liimataan alustoihinsa tavallisella puu- eli dispersioliimalla.

 

 

 

liimaus2

 

Liimaa kannattaa kaataa jollekin sopivalle alustalle ja levittää vanerilapulle siveltimellä ohuelti, mutta hyvin peittävästi.

 

leikkaus1

Kuva painetaan vanerin pintaan kiinni huolehtien, että alle ei jää ilmakuplia. Levy laitetaan tiukkaan puristukseen ja annetaan vetäytyä n. puoli tuntia. Puristuksen jälkeen jätetään aihio kuivumaan yli yön, sillä seuraavaa työvaihetta ei kannata tehdä, jos kuvapaperi on kostea.

Katkoteräveitsellä, jota yleisesti kutsutaan mattopuukoksi, leikataan liimatun kuvan ylimääräiset liepeet pois pohjalevyn reunojen mukaan.

 

lakkaus

Kuvapintaan suihkastaan spray-lakkaa ja annetaan kuivua puolisen tuntia. Sitten hiotaan kaikki levyn särmät P 120 hiekkapaperilla ja uusitaan lakkaus. Annetaan kuivua mielellään yli yön.

 

 

 

 

Dremel Moto-Saw:lla ajellaan piirretyn viivan mukaan kuvallinen vanerilevy paloiksi. Kuvassa ovat 4- ja 9-osaiset palapelit ennen sahausta ja palapeleinä.

 

kaksi2

”Noin!”

 

 

 

 

 

#Dremelsuomi #Kädentaidot #Dremel #MotoSaw