Alkuperäinen vai DIY-lisälaite Dremelille?

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Kokosin kotimaisesta rakennussarjasta itselleni 3D-tulostimen, Prenta B 1.25. Hakusanalla Dremel puolestaan Thingiverse-sivustolta löytyy yli 1300 erilaista harrastajien suunnittelemaa lisälaitetta tai apuvälinettä 3D-tulostettavaksi Dremelin koneita varten. Tein muutaman itseäni kiinnostavan vehkeen ja kokeilin niiden toimivuutta versus alkuperäinen. Ensimmäisenä parina otetaan uunista ulos DremelWorkStation 220 ja kaksi vastaavantyyppistä DIY-versiota.

valmis4

Alkuasetelmia yleisesti

Mainittakoon, että en ole näitä tässä esillä olevia vertailulaitteita itse suunnitellut. Osat olen toki tulostanut eri suunnittelijoiden laatimien tiedostojen mukaan valikoiden mieleiseni komponentit ja koonnut niistä nämä työkalut. Joitakin yksittäisosia olen myös piirtänyt tai muokannut Tinkercad-suunnitteluohjelmalla ja vaihtanut ohjeessa ehdotettujen tilalle, kuten esim. liukulaakereita ja kahvojen nuppeja. Stl-muotoiset tiedostot olen ”kääntänyt” 3D-tulostimen tunnistamaksi g-koodiksi joko Repetier-Host tai Simplyfy viipalointiohjelmilla. Osien tulostusmateriaali kaikissa kohteissa on maissitärkkelyspohjainen biohajoava PLA-muovilanka.

 

prenta

 

Muoviosien lisäksi rakentelussa tarvitaan eripituisia Ø 3- 8 mm koneruuveja muttereineen, Ø 8 mm akseliterästä, Ø 6 mm ja Ø 8 mm kierretankoa sekä kolme- ja kasimillin aluslevyjä eli prikkoja. Poraustelineiden kokoamiseen ei ole tarjolla ”ikea-ohjeita”, vaan osat liitetään toisiinsa mallikuvia soveltaen.

 

 

DremelWorkStation 220

valmis1

 

Alkuperäinen DremelWorkStation 220 on monikäyttöinen työasema poraukseen, hiontaan ja jyrsintään. Se on myös oiva aputeline Dremel porakoneelle käytettäessä taipuisaa akselia erilaisiin työkohteisiin. Itselläni on ollut DWS 220 toistakymmentä vuotta ja se on yhä uudenveroisessa kuosissa runsaasta käytöstä huolimatta.

 

 

 

Drill Press

dp1

 

 

Tämä laite Dremeliin liitettynä on mielestäni lähinnä penkkipora, ei pylväspora. Mutta DP (Drill Press) hoitaa tiettyjä tehtäviä ihan kelvollisesti, kuten ohuiden kappaleiden poraamista, hiontaa ja jyrsintää telineen hammaskiskon liikunta-alueen matkalla. Elektroniikkaharrastajalle esim. piirilevyjen poraamiseen tämä on ihan hyvä ja riittävä yhdistelmä.

 

poraus

Dremel-pora liikkuu DP-telineessä kevyesti ylös-alas punapäisellä kahvalla ohjaten n. 7 sentin matkan. Jos porattava kappale on tuota mittaa korkeampi, koko ”hissiasetelma” voidaan nostaa ylemmäksi tarvittaessa aina liki 40 sentin työskentelykorkeuteen. Silloin asetelman kiinnitysruuvit on kuitenkin löysättävä uutta asemointia varten. Eli ei kovin kätevää ja nopeaa verrattuna alkuperäiseen DWS 220:een.

Tämän telineen rakenteisiin olen yhdistänyt valikoituja osia kolmen eri tiedoston pohjalta ja myös olen itse suunnitellut ja piirtänyt hissin muoviset liukulaakerit metallisten tilalle.

Rotary Tool Workstation

1

 

 

Ulkonaisesti tämä teline on läheinen kopio DremelWS 220:stä. Ulkonäkö on kuitenkin harhaanjohtava, sillä RTW:n (Rotary Tool Workstation) käyttöä haittaa eniten pystyputken ja jalustalevyn hento liitos. Pystyputki huojuu kaikkiin suuntiin, sillä muovinen pohjalevy ei ole riittävän tukeva. Poraamisesta tulee epätarkkaa verrattuna originaalilla tehtyyn.

 

 

uusijalusta

 

 

Siksi vaihdoin jalustan muoviosan 25 mm paksuun ja muilta mitoiltaan jopa hieman suurempaan filmivanerilevyyn. Toimenpide paransi oleellisesti Rotary ToolWorkstationin käytettävyyttä.

 

 

osat3

Toisena akilleen kantapäänä tässä versiossa oli punainen korkeussäätimen liitososa, joka murtui säätöpultin kohdalta melkein alkuunsa. Mustalla PLA-langalla tulostettu uudelleen suunniteltu osa kiinnittyy pystyputkeen kahdella pultilla ja se on kestänyt hyvin.

 

valmis4

 

 

Kuvan RTW:ssä ovat uudet vaihto-osat asennettuina. Alusta on nyt jämäkkä ja korkeussäätö toimii kelvollisesti. Valkoinen ruuvipuristin on myös 3D-tuloste.

 

 

 

Yhteenvetoa

3D-tulostuksessa kappale muodostetaan siten, että tulostusalustalle lisätään eli pursotetaan sulaa muovia ohut kerros (0,2 mm/kerros) kerrallaan 3D-tulostimelle viipaloidun g-koodin mukaisesti. Kerroksia voi olla jopa satoja. Esineen väri taas määräytyy tulostuslangan mukaan, joten eriväriset osat saadaan vaihtamalla PLA-filamentti. Kilon rulla materiaalia maksaa alle 30 euroa ja kuvissa esiintyvien laitteiden yhden osan hinnaksi tulee vain muutamia kymmeniä senttejä. Muoviosien lisäksi rakennelmiin tarvitaan vielä erilaisia ruuveja, muttereita, prikkoja jne. ja monet niistä ovat olleet omasta askarteluhyllystä saatavilla.

DIY-kloonit toimivat tietyissä työvaiheissa ihan kelvollisesti. Alkuperäinen DremelWorkStation 220 puolestaan on hyvin suunniteltu ja pysynyt muuttamattomana merkin tuotevalikoimassa pitkään ja toimii kaikissa tilanteissa.

 

3D piparimuotit

Teksti, kuvat ja videot: Jani Pönkkö

6

 

Vielä ei itse pipareja tulosteta, mutta jos oma muotti kuitenkin auttaisi hommassa. Seuraavassa käydään läpi oma prosessini moisen muotin tekoon. Voit vapaasti soveltaa mitä sovelluksia ja työskentelymenetelmiä haluat.

 

 

Kuvasta 3D-malliksi

Videolla käydään läpi vaiheet, miten netistä ladatusta kuvasta tehdään Adobe Illustratorilla ensin 2D-malli, joka tämän jälkeen muutetaan 3D-formaattiin ilmaisella Autodesk Fusion 360:llä. Tämän jälkeen ei muuta kuin 3D-tulostin tulille ja digitaalinen taide fyysiseen muotoon!

1

 

 

Tulostimeni on Malyan M150. Kyseessä on aivan tavallinen, harrastelijoille tarkoitettu malli, joka vaatii hiukan osaavaa kättä, jotta sen saa tulostamaan laadukkaasti.

 

2

 

 

Halusin leikkikalun ja sen todellakin sain. :) Muotit on tulostettu PLA-muovista. Tämä materiaali on biohajoavaa eikä sitä ole valmistettu petrokemian tuotteista. Siksi se on turvallista esimerkiksi ruoka-aineiden yhteydessä.

3
Näin ensimmäiseksi testiksi pipariaihioista tuli varsin mallikkaita. Tässä on käytetty kaupan pakastealtaasta löytyvää valmistaikinaa. Voit toki kokeilla, toimiiko suosikkireseptisi näissä. Sitten ei muuta kuin uuniin ja kohta koristellaan.

 

4

 

Piparien koristeluun käytin perinteistä tomusokeria ja vettä. Tarpeen vaatiessa nakkasin joukkoon hieman elintarvikeväriä. Sitä kannattaakin käyttää säästeliäästi.  Jo yksi tippa värjää voimakkaasti. Varo vaatteita, lattioita ja pöytiä!

 

5

Itse pursottaminen ei sinällään vaadi kummoista taitoa. Jutun alussa olevassa toisessa videossa näkyy hyvin prosessi, jota käytin niin reunaviivojen kuin täyttövärinkin lisäämiseen. Katkaistu hammastikku oli hyvä ystävä.

6

 

Koska tämä oli myös itselleni ensimmäinen kerta, kun suunnittelen piparimuotteja, päätin tehdä neljä toisistaan poikkeavaa mallia. Kuva-aiheen lisäksi jokaisessa on hiukan eri tapa toteuttaa itse piparin leikkuu, kohokuvion syvyys jne. Kokeilemalla oppii!

 

7

 

Kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen miten tämä ensimmäinen yritys meni. Ainakin näin teknisestä näkökulmasta. Toki taiteilijalla on vapaus tehdä mitä haluaa ja kauneus on sitten katsojan silmässä. Maistuvia kuitenkin jokainen! :)

 

 

Hyvät joulunodotukset itse kullekin!

Valokuvakehys viinipullon korkeista

Teksti ja kuvat: Tuija DIY

Valokuvakehys viinipullon korkeista käyttäen Dremel Glue Gun 930:ta.

_sam0750

 

 

Viime vuoden kuumaliimapistoolissa oli mukana hileliimoja, tänä vuonna ne korvataan värillisillä liimoilla.

 

 

 

_sam0753

 

 

Sommittelin suorakaiteen muotoiseen kehykseen korkit kuvioiden ja tekstien mukaan, ihan suoria rivejä ei saa, koska korkit ovat eri kokoisia. Niitä kuluu yllättävän paljon: 10 x 15 cm kehykseen meni 24 kpl. Liima oli ihanaa, kun se ei valunut eikä sitä ollut joka paikassa pitkinä nauhoina.

 

_sam0754

 

Tässä mallissa on kaksi eri lämpötilaa, samoin liimapuikot ovat joko matalalämpöisiä tai korkealämpöisiä käyttötarkoituksen mukaan. Käytin matalalämpöisiä tällaiseen askarteluun. Kun liimataan lasia tai keramiikkaa, käytetään korkealämpöisiä liimapuikkoja.

 

img_1211

 

 

Annoin kuivua ja sitten liimasin sen valokuvakehykseen, muista jättää aukko yläreunaan valokuvaa varten. Näitä on kiva askarrella vaikka lasten kanssa isovanhemmille joululahjoiksi.

 

 

img_1213

 

 

 

Valmis. Kehyksen voi koristalla värillisellä liimalla, jos haluaa. Lapsenlapsen kuva kehykseen, niin mummi ja ukki tykkäävät.

 

 

 

 

#Kädentaidotblogi #Dremelsuomi #Dremelliimapistooli

Nauhahiomakone

Teksti ja kuvat: Tuomas Soikkeli

valmis1

 

Olin jo jonkin aikaa suunnitellut nauhahiomakoneen hommaamista, mutta en löytänyt kaupoista mieleistäni. Tuntui turhalta maksaa ylimääräistä tarpeettoman suuresta koneesta, tarvitsinhan kyseistä laitetta lähinnä uistinten valmistusta ynnä muita pienempiä askareita varten.

 

 

Päätin siis rakentaa nauhahiomakoneen itse, sopiva voimanlähdekin minulta jo löytyi, nimittäin Dremel.

1

 

Rungon osat leikkasin kulmahiomakoneen avulla 3 mm:n teräslevystä.

 

 

Muutaman tarvittavan taivutuksen tein käsikanttikoneella.

2

Taivutukset olisi voinut korvata kulmaraudasta valmistetuilla osilla, mutta jostain syystä tahdon käyttää materiaalina tarpeita jotka löydän romulavalta, tai joita olen joskus aiemmin hankkinut. Kulmarautaa ei tällä kertaa vain sattunut käsiin.

 

Alareunaan hitsasin suojan ohuemmasta ruostumattomasta pellistä, lähinnä siksi etten vahigossa tökkää kättäni pyörivään nauhaan.

 

3

Porattuani tarvittavat reiät leikkasin tarvittavat hahlot kulmahiomakoneen ja Dremelin avulla. Hahlojen avulla saatoin säätää nauhan kireyttä sekä asettaa hiomatuen tarkasti oikealle kohdalle.

 

4

Hahlojen jyrsintään käytin Dremel 4000 taipusalla akselilla varustettuna sekä volframikarbiditeriä. Tarvittavat pyörät ja laakerit löysin juniorin vanhasta skeittilaudasta.

 

6

 

Osien valmistuttua oli aika maalata ne mustalla kilikali maalilla. Lähinnä vain tyylikkäämmän ulkonäön takia. Korroosiolle ne tuskin tulevat sisätiloissa altistumaan.

 

7 valmis3

 

Kokoonpantu kone näyttää siis tältä.

 

 

Dremel kierretään 3/4” kierteellä varustettuun mutteriin, joka on hitsattu kiinni levyyn, jonka toinen pää liikkuu sille jyrsityssä hahlossa. Näin nauhan voi asettaa sopivaan kireyteen.

 

 

valmis2

 

Itse Dremelin istukkaan on kiinnitetty hiomapyörön kumikara, joka hoitaa nauhan pyörittämisen. Dremel 3000 toimii kyseisessä tarkoituksessa loistavasti ja akulla varustettu 8200 malli vielä mukavammin, koska laitteen voi kantaa ulos hionnnan ajaksi, ilman että tarvitsee huolehtia johtojen vetämisestä.

 

Itse laite toimii kivasti. Dremel on helppo astettaa paikoilleen ja irroittaa kun työ on tehty. Hintaa laitteelle ei tullut penniäkään, koska kaikki tarvittava minulla jo oli, tai se löytyi romulaatikosta.

Uskon, että tämä kaveri tulee olemaan kovassa käytössä tulevien projektien yhteudessä.

Videona kyseisen projektin voi vilkaista tästä, kliks!

 

Mora, mera mora

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Ruotsin Taalainmaalla, Moran kunnassa, puukkoja on valmistettu vuodesta 1891 ja valmistetaan edelleen. Lähes jokaisella suomalaisellakin on omakohtainen kosketus Mora-puukkoon. Tavalla tai toisella, hyvässä tai pahassa.1

 

Tämä yleispuukko on ollut usein rautakauppojen sisäänvetotuote pilkkahinnalla (1 markka/kpl) tai sen on saanut jonkin ostoksen kylkiäisenä. Itsellenikin niitä on kertynyt melkoinen joukko. Runsauden pulasta johtuen moraa on tullut väärinkäytettyä moniin tehtäviin, joihin puukkoa ei ole tarkoitettu. Sen jälkeen se on sitten jäänyt ”pilattuna” ja unohdettuna heitteille työkalupakin pohjalle tai verstaan nurkkaan ja uusi yksilö on otettu käyttöön.

Nuukana en tietenkään ole noita hylättyjä kaluja hävittänyt roskiin. Kierrätysteemani mukaisesti päätin kunnostaa nuo yksilöt käyttötimmiinsä. Vauriot ja puutteet puukoissa olivat erilaisia, mutta yhteistä niissä kaikissa oli, että ne olivat myös teroituksen tarpeessa.

2

 

3En ole puukkoasiantuntija ja siksihän nuo huonosti kohdellut olivatkin jääneet unholaan. En siis yksinkertaisesti ollut viitsinyt niitä huoltaa.

 

4

 

Ensin poistin terien ja kahvojen epäpuhtaudet: ruosteen, maalin, tervan jne. Tein homman Dremel 4200 EZ-pienoisporakoneella ja erilaisilla sopivilla hiontakärjillä.

 

5

Kokeiluvaiheessa oleva 3 D-tulostettu teroitusjigi on kiinnitetty Dremel 3000:n nokkakierteeseen ja karassa on hiomakivirumpu teroitusvälineenä.

 

 

 

Vaikka vaaleansinisessä apulaitteessa on kaksi erilaista teroituskulmaa valittavana, ei tämä väline mielestäni ollut oikein toimiva morapuukon ehostamiseen… parhaiten teroittaminen hoitui Dremeliin liitetyllä hiontakivirummulla vapaalla kädellä ohjaten.

7

Konehionta viimeisteltiin isältäni perityllä öljyhiontakivellä käsityövoimalla tehden. Made in USA-logolla merkitty puurasia karborundum-kivineen on yli 90-vuotias. Öljy puolestaan on satojen miljoonien vuosien takaa, mutta Nesteen muutama vuosi sitten muokkaamaa perinteistä SAE 5- 40 W moottoriöljyä.

Käsinhiontaan voi itse kukin käyttää aikaa mielin määrin kiinnostuksensa mukaan ja puukon terävyys aina vaan paranee. Tosin tässäkin asiassa on hyvä muistaa, että kohtuus kaikessa…

9

 

Seitsemän huollettua yleispuukkoa valmiina uusiin koitoksiin. Yhtä lukuun ottamatta niihin löytyy myös tupet.

 

 

#Kädentaidotblogi #DremelSuomi #Dremel4200 #Dremel3000 #DIY

Koruja vanhoista rahoista

Teksti ja kuvat: Tuija DIY

img_2457

 

Tarvikkeet: Dremel Fortiflex tai muu Dremel pienoispora + noin 1,5 mm:n metalliporanterä, kolikoita 3 kpl, pistepuikko, vasara, korupihdit, korvakorukoukut, nahkanauhaa, palloalasin ja pallopunsselit tai puualusta ja pallopäävasara.

img_2455

 

 

Ensin löin pistepuikolla kolikoihin reikien paikat.

 

 

 

img_2463

 

Sitten porasin reiät puualustaa vasten. Laitoin poranterään ohutta mehiläisvahaa (saapasrasvaa). Metallia täytyy porata varovasti, pumppaamalla, ettei terä katkea. Monesti kolikot ovat tosi sitkeää metallia ja ikäviä yllätyksiä tulee. Onneksi terä ei katkennut, kun porasin 50 pennin karhukolikkoa ja kahta 10 pennin kielokolikkoa.

 

img_2454

 

 

Poranterän vaihto Dremeliin.

 

 

img_2453

 

Reikien poraus kolikoihin. Ruusu- eli palloterällä hiersin äsin rei’istä purseet pois. Jos et omista palloalasinta ja pallopunsseleita voi kaarevuuden tehdä myös puualustalla takomalla pallopäävasaralla.
img_2460
Puhdistin kolikot tällaisella reseptillä: lasipurkkiin pohjalle alumiinifolio, päälle muutama teelusikallinen ruokasuolaa ja sitten kiehuvan kuumaa vettä kolikoiden päälle.
 img_2486
Sitten korupihdeillä (lattapihdeillä, joissa ei ole hammastuksia) liitin muutaman renkaan ja korvakorukoukut (titaaniset tai hopeiset) kiinni kielorahoihin. Karhuun laitoin renkaan ja nahkanauhan, jossa on ns. hevosenhäntäsolmut, jotta korua voi säätää haluamalleen korkeudelle.

Kellonranneke

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

valmis

 

 

Edesmennyt tuttavani olisi tokaissut tästä projektista, että se on suoraan ”mielipuolen askarteluoppaan sivulta kuusitoista”. Ei tässä hommassa mitään järkeä ollutkaan, kunhan tein kierrätyksen ja kokeilemisen merkeissä. Selityksiäkin löytyy – ainakin itselleni.

 

 

 

Taustaa

Sain viisarirannekellon jonkin lehtitilauksen kylkiäisenä ja se palveli pariston loppuun tarkasti ja uskollisesti. Vaihdoin virtalähteen uuteen, mutta pian sen jälkeen remmin soljen puoleinen pää murtui poikki.

1

Paristo oli siis uusi, remmikin muutoin kutakuinkin siisti ja itse kello pelitti hyvin. Rungon kiilto oli toki hiipunut, joten ulkoasu oli melkoisen kulahtanut. Mutta eihän se käyttöä estänyt ja etenkin ns. ”sottahommissa” (autorempoissa ja pihapuuhissa) voisi hyvin käyttää kelloa, jonka lasin naarmuuntumisesta ja muustakaan siisteydestä ei tarvitse olla nokonuukana.

Remmi ehjäksi

Remminkorjauksen työtarpeet löytyivät askarteluhyllystä, joten kuluja tältä osin ei syntynyt: pala nahkaa, kontaktiliimaa ja sisarniittejä sekä työkaluina Dremel 3000 ja Dremel Micro sekä mattoveitsi, tuurna ja vasara. That´s it.

2

 

Ensin mitataan työntömitalla kelloremmin leveys ja leikataan mattoveitsellä sopiva suikale nahkaa korjauspalaksi soljen kiinnitystä varten.

 

 

 

3

 

Koska nahkasuikale oli liian paksu, sitä piti ohentaa Dremel Microlla ja jyrsinterällä.

 

4

 

 

Seuraavaksi levitetään nahkasuikaleen yhdelle puolelle noin puolimatkan osuudelle ja kellonremmin solkipään toiselle puolelle kontaktiliimaa.

 

 

5

 

Liiman kunnolla tekeydyttyä (kokkiohjelmista tarttunut termi) painetaan pinnat tiukasti vastakkain ja pannaan puristukseen yli yön. Seuraavana päivänä asennetaan solki paikoilleen ja toistetaan liimausvaiheet vapaan pään osalta eli liimataan nahkasuikale lenkiksi solkineen kellonremmiin.

 

6

 

3D-tulostuksella DIY valmistettuun penkkiporatelineeseen asennetulla Dremel 3000 porataan liimattuun lenkin kiinnityskohtaan kaksi reikää sisarniittejä varten.

 

7

 

 

Niittien puoliskot kytketään toisiinsa napakalla iskulla per niittipari käyttäen tuurnaa ja vasaraa. Sisarniitit varmistavat, että liimattu nahkalenkki ja kellon ranneke pysyvät kiinni toisissaan.

 

 

8

Remmin osat liitetään väsähtäneen näköiseen kelloon jousitetuilla akseleilla niin kuin kuuluukin.

 

Tämä rannekello ei todellakaan ole kaunistus, mutta tekee sitä mihin se on tarkoitettukin. Kelloon tottuneelle se on oiva peli remonttihommissa eikä sitä tarvitse varoa. Nykynuoriso ei juuri harrasta rannekelloja, vaan aika tarkastetaan älykännystä. Vanha kansa ei siihen tapaan ole aivan vielä sopeutunut ja rannekello kuuluu pukeutumiseen joka tilanteessa.

Rahan säästämisellä ei tässä projektissa siis todella ollut kysymys, sillä uusi remmi maksaa alle parikymppiä ja kelloseppä asentaa sen samaan hintaan paikoilleen. Toisaalta tämmöiseen kelloon ei tulisi uutta hankittua ja se jäisi sitten epäkuranttina laatikon pohjalle odottamaan sekajätteisiin kuljetusta. Vaikka toimiva olisikin.

Tässä niitä selityksiä itselleni, miksi ryhdyin tähän puuhasteluun.

 

#Kädentaidotblogi #DremelSuomi #DIY #DremelMicro #Dremel3000

Halloweenin kettupariskunta

Video ja toteutus: Tuomas Soikkeli

fb_img_1476325247729

 

Halloweenin kunniaksi tällainen kettupariskunta löysi toisensa.

 

 

Korun materiaalina on jälleen vanha haarukka. Hehkutus Versaflamella pehmentää ruostumattoman teräksen, jolloin sitä on helpompi työstää. Lämmitän teräksen kellertäväksi ja jäähdytän hitaasti ilmassa.

Katso havainnollistava video tästä linkistä.

Työstämiseen tarvitaan Dremel 4000, volframikarbiditerät, hiomapyörä ja taipuisa akseli.

 

Pyykkiteline

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Sen piti olla ihan helppo nakki: irrottaa pari ruuvia akkuporalla ja poistaa rikkoutunut teline ja vaihtaa uusi tilalle. Ei ihan mennyt näin.

Vanhassa asunnossa on aina jotakin remppaa odottamassa remontoijan inspiraatiota ja sitten puolestaan silloin tällöin joku paikka tai laite tulee tiensä päähän ja se on uusittava heti. Kolmekymmentä vuotta vanhan paritalon kylpyhuoneeseen asennettu pyykinkuivausteline hajosi kolmannen kerran. Keskimäärin näin on siis tapahtunut kymmenen vuoden välein. Korjaustoimenpiteenä oli ajaa rautakauppaan, ostaa uusi pyykkinarua sisältävä kasettiteline, poistaa risa ja asentaa ehjä tilalle. Näin teoriassa.

alku1

Irrotin vanhan Artweger-merkkisen narukasetin kylppärin seinältä ja ajoin Ogelin K-Rautaan. Kauppa oli sama, josta nyt tiensä päähän tullut oli hankittu aikoinaan, mutta samanmerkkistä ei enää ollut valikoimassa. Ainoa vastaava ja samannäköinen kotimainen Sini oli tarjolla, joten ostin sen.

 

takaa1

Kotona paljastui, että telineiden rungot olivat pari senttiä eripituiset. Siitä seurasi, että kylpyhuoneen seinän laatoitukseen poratut reiät eivät osuisi kasetin vastaaviin, joten ainakin yksi uusi reikä olisi porattava Siniä varten.

 

reia%cc%88t

 

Vasempaan laatoituksen reikään oli asennettu tulppa, jossa oli sisäkierre Ø 5 mm koneruuville. Se sai jäädä, mutta oikealle oli porattava Ø 6mm reikä muovitulppaa ja puuruuvia varten. Pois käytöstä jäävä paikka tukittiin saniteettisilikonilla, jotta kosteus ei pääse rakenteisiin. Onneksi nämä kaikki reiät ja paikkaukset jäivät uuden telineen taakse asennuksen jälkeen.

 

mittaus

Tähän työvaiheeseen asti oli selviydytty Bosch GSR 10,8 Pro akkupora-/ruuvarilla ja vasaralla. Koneruuvin ja kasetissa olevan kiinnitysuran mittaukset osoittivat, että ruuvi oli liian paksu mahtuakseen uraan, joten ”tarttis tehrä jotain”.

 

jyrsinta%cc%88

 

Ruuvia ei voinut pienentää, mutta uraa kyllä suurentaa. Onneksi oli Dremel Micro ja jyrsinterä käytettävissä. Ongelma ratkesi helposti ja nopeasti.

 

 

valmis

Toivottavasti Sini hoitaa hommansa taas seuraavat kymmenen vuotta ja samanlainen uusi löytyy aikanaan tilalle rautakaupasta.

 

 

Jos ei, niin onhan Dremel valmiina tekemään tarvittavat muutokset.

#Kädentaidotblogi #Dremelsuomi #Dremelmicro

Haarukkakoru

Video ja toteutus: Tuomas Soikkeli

Toisen roska on toisen aarre, näin myös tämän vanhan, käytössä kuluneen haarukan kohdalla.

fb_img_1475992821810

 

 

 

 

 

 

Lämmitän haarukan kellertäväksi Versaflamen avulla. Hehkutus pehmentää ruostumattoman teräksen, jolloin sitä on helpompi työstää. Jäähdytys hitaasti ilmassa.

Tässä video havainnollistamaan haarukan työstöä.

Valmis haarukkakoru on myös perheen kissan armollisesti hyväksymä, kuten kuvasta näkyy!

#Dremelsuomi #Kädentaidotblogi #Dremel4000 #DremelVersaFlame