Kesämuistot talteen pannunaluseksi

Teksti ja kuvat: Tuija DIY

Tarvikkeet: Dremel liimapistooli ja värittömiä kuumaliimatankoja, kaakeli (mielellään yksivärinen), simpukoita ja ohut spriitussi.

img_2444

 

 

 

 

 

 

img_2449

 

Yleensä tämä tehdään viimeiseksi, mutta nyt ensimmäiseksi. Työn tekijän puumerkki kaakelin taustaan ohuella spriitussilla.

 

 

 

img_2445

 

Suunnittelu sillä aikaa, kun liimapistooli lämpenee. Käytä lämpötila-asentoa 1. Pohja voi olla vähän eri korkuinen.

 

 

Mistähän tämä simpukka on? Poikien jalkapalloturnauksesta Tanskan rannikolta ja nämä pienet simpukat ovat omasta mökkirannasta Tammisaaresta. Suurimmat Välimereltä Italiasta ja Kreikasta. Edullisia matkamuistoja, hiekkaakin vielä vähän mukana.

Näyttääkö hyvältä?

img_2447

Sitten hitain vaihe eli liimaus.
Olen tainnut viimeksi liimata kultaisella hileliimalla, mutta kohta se vaihtuu kirkkaaseen liimaan. Onneksi se lähtee helposti pois sormista hankaamalla.
Anna kuivua hyvin, mielellään seuraavaan päivään.
img_2446
Elonkorjuun satoa: mustaherukkateetä. Kuuletko meren pauhun?

 

Vetokoukulle facelift

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Asensin vetokoukun autoni perään 15 vuotta sitten ja siinä se on palvellut uskollisesti aina tarvittaessa vuodesta toiseen, kesät talvet, kelissä kuin kelissä. Nyt ajoneuvo siirtyi vanhimman pojanpojan, Juhon, harjoitteluvälineeksi suoritetun ajokortin myötä.

1

 

Auton omistajansiirto sisälsi edellisen haltijan, siis minun eli vaarin, lupauksen poistaa vetokoukkuun muodostunut pintaruoste ja laittaa uutta väriä tilalle.

 

 

Auton omistajansiirto sisälsi edellisen haltijan, siis minun eli vaarin, lupauksen poistaa vetokoukkuun muodostunut pintaruoste ja laittaa uutta väriä tilalle.

 

3

Koukussa oleva tyyppikilpi pitää säilyttää entisellään. Asia varmistettiin oikein katsastuskonttorikäynnillä ammattimieheltä. Liimasin maalarinteippiä kilven merkintöjen suojaksi ja reunojen mukaan leikkasin Dremel Microlla ja katkaisulaikalla vanhaan pulverinmaaliin rajauksen ennen poishiontavaihetta.

Ruosteen ja vanhan maalin poiston sitten tein hiekkapaperirummuilla sekä Dremel 3-tonnisella että Microlla.

Kuulapää suojattiin maalarinteipillä ennen kuin suihkaisin Motonetistä hankittua sinkkimaalia pari maalikerrosta pohjustukseksi.

4

 

Pintamaaliksi ruiskuttelin muutaman kerroksen mustaa acryylilakkaa.

 

 

 

5

 

Pintamaaliksi ruiskuttelin muutaman kerroksen mustaa acryylilakkaa.

 

 

 

 

 

6

Suojapaperit ja –teipit poistettiin heti viimeisen maalauskerran jälkeen. Vetokuulan pintaan levitin kunnon kerroksen vaseliinia. Se sekä suojaa kuulaa ruostumiselta että vähentää sen ja kärryn aisan vetokäpälän välistä kitkaa.

 

7

 

Vetokoukun facelift on tehty. Vaari toivottelee Juholle hyviä vetoja ja turvallisia kilometrejä!

Kolikosta sormus

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Sormuksen toteutus: Hannu Hämäläinen

Valmis

Lipaston laatikonpohjalle oli kertynyt kolikoita ulkomaanmatkojen jälkeen, sillä ainoastaan setelirahat sai yleensä vaihdettua takaisin omaan valuuttaan. Viime vuosituhannen lopulla monet Euroopan valtiot itsenäistyivät ja useat maat hyväksyttiin yhteisvaluutta euron jäseniksi. Siis erimaalaisia kolikoita, joilla ei ollut enää ostovoimaa, oli runsaasti saatavilla.

1

Kierrätysteeman mukaisesti näille ”turhille” metallikiekoille löytyi uudenlaista käyttöä, kun selaili internetin ihmeellistä maailmaa: taotaan lanteista sormuksia. Siinä taas sinänsä ei ollut mitään uutta, mutta kun tehdään kolikoista sormuksia, joiden reunassa kiertävä teksti tai kuvio säilyy korun koristeena, ollaankin uuden asian äärellä.

Höpinät pois ja tekemään

Työ aloitetaan poraamalla lanttiin reikä keskelle. Parhaiten se onnistuu metallisorvissa pienellä keskiöporalla aloittamalla. Reikää suurennetaan 1 – 2 milliä kerrallaan aina n. 12- 14 mm:n. Joissain lanteissa alkureikä on jo luonnostaan valmiina.

2

Liian isolla poran suurentamisen porrastuksella kolikko helposti pyörähtää sorvin istukassa tai ruuvipenkissä ja rahan reuna rikkoutuu. Tai lantti tarttuu terään/poraan ja vääntyy rullalle ja homma täytyy aloittaa alusta. Eri maiden rahojen metalliseokset eroavat myös toisistaan ja niiden työstäminen käyttäytyy eri tavoin.

3

 

 

Porauksen jäysteet poistetaan Dremelillä ja volframikarbiditerällä ennen seuraavaa työvaihetta.

 

 

4

 

 

Aihio kuumennetaan punahehkuiseksi Dremel VersaFlamella tai hitsauspillillä ja jäähdytetään kylmällä vedellä hanan alla.

 

 

5

 

Sitten sormuksen aihio pujotetaan metalliseen kartioon ja pakotetaan naputellen ns. massavasaralla. Kun aihio ei enää suostu venymään, uusitaan hehkutus ja pakotus. Tämän työvaiheen voi joutua toistamaan pari kolme kertaa.

 

7

 

 

Loppuvaiheessa kolikko/sormusaihio käännetään kartiossa toisin päin eli paksumpi puoli ylöspäin ja koputellaan pyöreämmäksi.

 

 

 

 

Viimeistely

Sormuksen ulko- ja sisäreunoista hiotaan Dremelin karbiditerällä terävät särmät pois ja vaihdetaan messinkiharjaan, jolla putsaillaan hehkutuksen myötä sisäpintaan tullut noki. Tosin parhaiten tämä viimemainittu vaihe sujuu vuorokauden sitruunahappokylvyssä uittamalla.

8

 

Loppukiillotus tehdään Dremeliin kiinnitetyllä huopalaikalla ja metallinkiillotustahnalla.

 

Nyckelharpa

Teksit ja kuvat: Juhani Niinikoski

Pelimanni ja tuunaaja: Juhani Kaivosoja

nyckelharpa

Paritalonaapurini ja kaimani Juhani Kaivosoja on intohimoinen ja aktiivinen kansanmusiikin harrastaja ja soittaja. Liekö pohjalaisella syntyperällä mitään tekemistä tämän asian kanssa? IT-alan päivätöiden vastapainoksi tämä diplomi-insinööri on soitellut viulua Spelarit-yhtyeessä vuosikausia ja esiintymisiä on ollut alan tapahtumissa ulkomaita myöten. Etenkin Ruotsissa kansanmusiikissa melko paljon käytetty nyckelharpa eli avainviulu on herättänyt kiinnostusta. Jopa niin paljon, että Juhani tilasi naapurimaastamme Ivar Johanssonin valmistaman ”Johanssonharpan”.

Avainviulu eli nyckelharpa

Nimen suomennos antaa ehkä jonkinlaisen mielikuvan siitä, että kysymyksessä on jousisoitin eli viulun sukulainen. Mutta instrumentti on paljon muutakin ja alkuperäinen nimi täydentääkin sen luonnetta harpun tai jopa meille tutumman kanteleen suuntaan.

 

oteura

 

Nyckelharpa tunnettiin kuningaskunnassa jo 1300-luvulla, mutta sen soittaminen hiipui lähes unohduksiin vuosisatojen kuluessa. Uusi tuleminen tapahtui viitisen kymmentä vuotta sitten Ruotsin kansanmuusikkopiireissä. Nykyään aktiivisia soittajia siellä lienee kymmenisen tuhatta, Suomessa muutamia kymmeniä. Nyckelharpan valmistajiakin on useita ja soittimia rakennetaan neljää eri tyyppiä.

Avainviulussa on neljä melodia- ja 12 resonanssikieltä ja sitä soitetaan jousella eli strokalla. Viulusta poiketen vasemmalla kädellä painellaan puisia avaimia, joita on 37 kappaletta. Avainten tangentit puolestaan painavat melodiakieliä ja näin saadaan äänet eli sävelet.

Soittimen tuunausta

Nyckelharpan kaula on sekä paksu että leveä. Soitinvalmistaja on jo tehnyt kaulan alapintaan uran peukaloa varten, jotta soittajan sormet ylettyisivät painamaan avaimia. Juhani Kaivosoja syvensi tätä uraa vielä useita millejä Dremel 8200 ja pallojyrsinterällä omalle sormitukselleen sopivammaksi.

viritystapit

 

Aurinkolatausta kännyyn

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Suomen kesän säistä on jokaisella kansalaisella oma mielipiteensä ja muistikuvansa. Turistit mukaan laskien kokemuksia on siis miljoonia vuosittain. Kuten tunnettua muistelot vaihtelevat ja poikkeavat toisistaan. Minä koin tämän vuoden kesän aurinkoisena, jopa helteisenä, vaikka lehdissä kirjoitettiinkin kesäkuun sade-ennätyksistä.

Aurinkoenergian hyödyntäminen on kovassa hypessä. Helsingin keskustan vanhojen asuintalojen katoille asennetaan aurinkopaneeleita toisensa perään. Kivikossa on osakepohjainen voimalaitos, joka kehittää uusiutuvaa käyttöenergiaa Valtion verkkoon mollikan voimalla.

osat

Ystäväni Tuomo Einiö suunnitteli kymmenisen vuotta sitten pieniin aurinkopaneeleihin perustuvan kannettavan kännykkälaturin Kanarian patikointilomansa varusteeksi ja kertoi sen hoitaneen tehtävänsä siellä hyvin. Tehdäänpä siis pation ulkoverstaalla samanlainen ja tutkitaan miten laite pelittää Suomen olosuhteissa.

sahaus

 

 

Osien tarve yhteen laturiin on vähäinen: neljä kpl 4,5 V 100 mA aurinkokennoa, diodi, naaraspuolinen ”tupakansytytinliitin”, pätkä kaksinapaista johtoa ja pohjaksi pala pleksiä.

 

poraus

 

 

Aurinkoisessa ulkoverstaassa työskennellen sahataan Dremel Moto Saw:lla pleksin pala sopivan kokoiseksi asennuspohjaksi kennojen mittojen mukaan.

 

 

 

juotettu

 

Kennojen johdot pujotetaan pleksin läpi ja sitä varten porataan reiät Dremel 320 Workstationiin kiinnitetyllä Dremel Multilla.

 

 

 

kytketty

 

 

Kaksi vierekkäistä kennoa juotetaan pleksin takapinnalla keskenään sarjaan: ylärivi sarjassa keskenään, samoin alarivi. Itse kennoelementit puolestaan kiinnitetään pleksialustaan kuumaliimalla. Huom! pleksin vasemmassa reunassa on kolme reikää, jotka toimivat vedonpoistajina kennoston ja naaraspistokkeen välijohdolle.

 

testaus

Ylä- ja alarivit kytketään toisiinsa rinnan eli vasemman laidan miinukset eli mustat johdot juotetaan yhteen samoin kuin oikealla olevat plus eli punaiset piuhat. Punaiseen linjaan tinataan vielä diodi. Diodin tehtävänä on estää ladatun virran kulkeminen takaisin laturiin pois kännykästä, jos pieni pilvi pysäyttää latauksen.

 

Pleksin vasemman reunan vedonpoistoreikiin pujotettuun johtimeen yhdistetään värien mukaan punainen ja musta johto ja sen välityksellä kennojen kehittämä virta päätyy naaraspistokkeeseen. Siihen sitten painetaan auton virtaliittimeen tarkoitettu latausyksikkö. Sen USB-väylään voi yhdistää kaksi laitetta latautumaan yhtä aikaisesti.

valmis

 

 

Ensikokeilussa vanha iPhone 4 latautui hyvin heinäkuun helteessä 9 V:n jännitteellä ja 200 mA:n virralla.

 

 

 

 

Laturi vaan kiinni repun pintaan parilla hakaneulalla, puhelin USB-väylään ja latautumaan repun taskuun, kuorma selkään ja matkaan.

Laturin voi tietenkin sijoittaa moneen muuhunkin sopivaan paikkaan, esim. veneeseen jne., jossa ei voi muilla keinoin saada lisättyä laitteisiin poweria.

Toimii!

Kolikosta sormus

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Sormuksen toteutus: Hannu Hämäläinen

karbiitti

Lipaston laatikonpohjalle oli kertynyt kolikoita ulkomaanmatkojen jälkeen, sillä ainoastaan setelirahat sai yleensä vaihdettua takaisin omaan valuuttaan. Viime vuosituhannen lopulla monet Euroopan valtiot itsenäistyivät ja useat maat hyväksyttiin yhteisvaluutta euron jäseniksi. Siis erimaalaisia kolikoita, joilla ei ollut enää ostovoimaa, oli runsaasti saatavilla.

 

aihioita

Kierrätysteeman mukaisesti näille ”turhille” metallikiekoille löytyi uudenlaista käyttöä, kun selaili internetin ihmeellistä maailmaa: taotaan lanteista sormuksia. Siinä taas sinänsä ei ollut mitään uutta, mutta kun tehdään kolikoista sormuksia, joiden reunassa kiertävä teksti tai kuvio säilyy korun koristeena, ollaankin uuden asian äärellä.

 

Höpinät pois ja tekemään

 

Työ aloitetaan poraamalla lanttiin reikä keskelle. Parhaiten se onnistuu metallisorvissa pienellä keskiöporalla aloittamalla. Reikää suurennetaan 1 – 2 milliä kerrallaan aina n. 12- 14 mm:n. Joissain lanteissa alkureikä on jo luonnostaan valmiina.

 

alkuporaus

 

Liian isolla poran suurentamisen porrastuksella kolikko helposti pyörähtää sorvin istukassa tai ruuvipenkissä ja rahan reuna rikkoutuu. Tai lantti tarttuu terään/poraan ja vääntyy rullalle ja homma täytyy aloittaa alusta. Eri maiden rahojen metalliseokset eroavat myös toisistaan ja niiden työstäminen käyttäytyy eri tavoin.

 

karbiitti

 

 

Porauksen jäysteet poistetaan Dremelillä ja volframikarbiditerällä ennen seuraavaa työvaihetta.

 

 

pakotus

 

 

Sitten sormuksen aihio pujotetaan metalliseen kartioon ja pakotetaan naputellen ns. massavasaralla.

 

 

hehkutus

 

 

Kun aihio ei enää suostu venymään, uusitaan hehkutus ja pakotus. Tämän työvaiheen voi joutua toistamaan pari kolme kertaa. Loppuvaiheessa kolikko/sormusaihio käännetään kartiossa toisin päin eli paksumpi puoli ylöspäin ja koputellaan pyöreämmäksi.

 

 

kiillotus

 

Loppukiillotus tehdään Dremeliin kiinnitetyllä huopalaikalla ja metallinkiillotustahnalla.

 

 

 

s

 

 

Valmis!

 

 

 

#DremelSuomi #Kädentaidotblogi #Kädentaidot #DremelMicro

Ääntä iPhoneen – ilman sähköä

Teksti ja kuvat: Juhani Niinikoski

Kauan, kauan sitten oli tapana sanoa: ”kaikkea se saksalainen keksii”, kun jokin uusi innovaatio putkahti markkinoille. Silloin tosin suomenkielessä innovaatio-sanaa ei käytetty ja nyt puolestaan kysymyksessä ei ole saksalainen aikaansaannos.

Kun musiikkia kuuntelee puhelimen välittämänä, varsinkin ilman nappikuulokkeita, ei voi puhua kummoisestakaan elämyksestä. Asiaan voi saada pientä parannusta, kun askartelee yksinkertaisen apulaitteen tähän tarkoitukseen.

Googlen ihmeellinen maailma löytää useita osumia – artikkeleita ja YouTube-klippejä – hakusanalla ”wooden iPhone amplifier”. Niistä saa vinkkejä, miten voi rakentaa puusta, metalliputkista jopa paperista ilman virtalähdettä toimivan äänenvahvistimen iPhoneen. Kyseessä ei ole oikeastaan vahvistin, vaan kaikukoppa, jolla saadaan lisää potkua tai parempaa kuuluvuutta musiikin toistoon.

Rakentaminen

1

Kolme samankokoista mäntylautaa (200 x 95 x 10 mm) muodostavat päällekkäin liimattuina rakennelman rungon.

 

Lautojen paksuus määräytyy puhelimen paksuuden mukaan. Muutkin mitat riippuvat luurin koosta. Puulajini valinta puolestaan perustui askarteluhyllyni sortimenttiin.

 

23

 

 

 

 

 

 

 

Kahteen päällimmäiseksi tulevaan lautaan tehdään Ø 70 mm reikä samaan kohtaan, mielellään Dremel-Moto Sawlla tai reikäsahalla, kuten kuvassa.

 

4

Keskimmäiseen lautaan jyrsitään n. 8 mm:n syvyinen äänikanava puhelintilasta reikäosastoon Dremel 4200 EZ nokkaan kiinnitetyillä jyrsinterillä 650, 652 ja 115. Monikäyttöinen leikkausohjain (565) toimii jyrsintukena työntöjyrsinlisälaitteen (335) sijasta. Dremelin kierrosluku käännetään maksimiinsa ja jyrsitään n. 2 mm ”lastukerroksia”, kunnes haluttu syvyys on saavutettu.

 

 

67

Takakansi liimataan tavallisella dispersioliimalla keskiosaan. Dremel Microon kiinnitetyllä hiekkapaperisylinterillä siistitään jyrsittyä äänikanavaa.

 

 

 

Puhelimen alareunassa on kaksi ääniaukkoa, joista tulee olla esteetön väylä ”kajarille”. Varmista omasta kapulastasi ovatko ne molemmat äänen ulostuloja (out) vai onko toinen mikrofonin aukko (in).

 

89

 

Dremel 4200 EZ kiinnitetään jyrsinpöytä-lisälaitteeseen (231) ja terällä 615 pyöristetään r3-säteellä kaikki särmät.

 

 

 

 

 

 

11

 

Tein kaiutin kohtaan liitostapeilla asennettavan lisäkorotuspalan ja makuasioiden mukaan äänenvahvistajaa voi käyttää joko ilman tai sen kanssa.

 

 

13

Pintoihin levitetään kangasrätillä pellavaista mehiläisvahaa ja kiillotetaan lopuksi Dremel Microon liitetyllä huopalaikalla.

 

 

14

 

Uskomatonta mutta totta, älykapulan ulostuleva ääni voimistuu selkeästi, mutta hifistit älkööt innostuko!

 

 

 

 

#DremelSuomi #Kädentaidot #Kädentaidotblogi #DremelMicro

Kukkaruukuista tehty majakka

Teksti ja kuvat: Tuija DIY

1

 

Tarvikkeet: Dremel Fortiflex ja alumiinioksidihiomakivi, 3 kpl erikokoisia savisia kukkaruukkuja,   aurinkokennovalaisin, spraymaalia ja tietysti maalarinteippiä.

 

2

 

 

Aurinkokennolampusta otin ensin ylimääräisen jalan pois.

 

 

 

3

 

Aluksi suurensin pienimmän kukkaruukun reiän Dremel Fortiflexillä sellaiseksi,että aurinkokennolampun varsi mahtuu siitä sisään.Tässä isossa Dremelin koneessa on ainakin tarpeeksi tehoa.Toki voit käyttää muitakin Dremelin pienoisporakoneita.

 

4

 

Laitoin kukkaruukut päällekkäin ja suunnittelin ikkunat ja oven ja värityksen. Rajasin maalarinteipillä maalattavat pinnat. Vinkki: kannattaa maalata ensin vaaleammalla värillä.

 

5

 

Suorastaan rakastan auton vannespraymaaleja. Nyt kun on kesä, niin niillä, joilla on mahdollisuus, niin voi työskennellä myös ulkona. Käytin vanhaa kantoa maalausalustana, muutoin vanha pahvilaatikon pohja on hyvä alusta myös.

 

6

 

Kiva koriste ja käyttöesine puutarhaan, mökille tai parvekkeelle on valmis.

 

 

 

 

 

7

 

Meillä se löysi paikkansa kivikkokukkapenkistä, ovet ja ikkunat olen rajannut mustalla spriitussilla.

 

 

 

 

 

#Kädentaidotblogi #DremelSuomi #DremelFortiflex